Centre of the Centre part II

Matkan kolmantena päivänä, eli lauantaina, herätys oli jo viideltä aamulla. Todellista lomailua. Puoliunessa kömmin ylös swagistä, joka oli mielyttävmpi nukkumapaikka kuin kuvittelin, ja toimin aamutoimet. Aaminen tällä matkalla koostui muroista ja hilloleivistä, ei sellainen aamiainen minkä itse valitsisin, mutta kerran sitä vaan eletää. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt muroja maidon kera. Aamuaisshockin jälkeen oli aika pakata leiri kokoon ja istahtaa bussin kyytiin.

Bussilla ajeltiin noin puolentunnin matka Kings Canyonin vaellusreitin alkuun, josta aloitimme noin kuuden kilometrin kävelyn noin puoli seitsemältä auringon noustessa. Reitti alkoi jyrkällä ylämäellä, joka ei heti aamusta näyttänyt yhtään houkuttelevalta, mutta ylös päästessä ei voinut, kuin huokailla ihastuksesta. Kings Canyon on kuin Grand Canyon, mutta sijaitsee vain Australiassa. Minua jaksaa aina ihmetyttää maaston punaisuus ja se miten kasveja löytyy yllättävän paljon, vaikka paikka on todella kuiva. Kävelyyn meni noin nelisen tuntia, kun valokuvattiin joka juttu ja kuunneltiin oppaan kertomuksia. Kävelyn lopussa kyllä kiittelimme opastamme aikaisesta herätyksestä, koska siinä kymmenen aikaan lämpötilat alkoivat olla todella korkealla.

At Kings Canyon before sunrise 

The Lion King spot

Tiny Koala in the tree

Friend from all over the world

The old ocean floor 

Fossil

Kävelyltä selvittyämme oli aika istahtaa taas bussin kyytiin noin viiden tunnin bussimatkalle kohti pääkohdettamme Ulurua. Pysähdyttiin katselemaan matkalla toista Ulurun kaltaista kiveä, jonka oppaamme yritti myydä meille Uluruna, mutta geometriset muodot laittoivat itsellä hälytyskellot soimaan. Samalla pysähdyksellä katsastimme myös suuren suolajärven, joka on todisteena vanhasta sisämerestä. Tältä pysäkiltä matka jatkui malttamattomissa tunnelmissa, koska sille joka bongasi ensimmäisenä Ulurun, oli luvassa suklaapatukka.

Mount Connor, the fake Uluru 

Salt lake 

Lopulta se kivi pilkahteli horisontissa, ja olo oli uskomaton. Monet sanoo, että se on vain kivi, mutta siinä on jotain enemmän, jotain taianomaista. Täytyy kyllä myöntää, että se näytti ensin tarralta, joka oli lätkäisty horisonttiin, koska se on ainut korkea paikka lähistöllä.

Lähemmäs päästyämme pysähdyimme ottamaan pakollisia turistikuvia, ja jatkoimme matkaa kulttuurikeskukseen. Keskuksessa ei saanut kuvata, koska aboriginaalit uskovat, että kuvat vangitsevat palan sielua ja heidän kuoltua se pala on edelleen kuvan vankina. Näin ollen he eivät koskaan lepää rauhassa. Toki kunnioitimme heidän pyyntöään, koska olimmehan kylässä heidän kotonaan.

A happy tourist

Leirin pystytyksen jälkeen oli aika mennä ihailemaan auringon laskua, joka petti meidät liiallisen pilvisyyden vuoksi, mutta luonnonvoimillehan ei voi mitään.

Kata Tjuta

Illallisen jälkeen oli aika nukahtaa taas tähtitaivaan alle.

// The third day of the trip started at 5am, which was something I wouldn't do voluntarily do. After breakfast and packing the bus, it was time to head to Kings Canyon. 

Before 7am we started our 6km hike in the canyon. It was an amazing experience and the views were spectacular. We took tons of photographs and listened the interesting stories our tour guide told us.

After spending about 4 hours hiking, we were very thankful to our guide for the early wake up, as the temperature was getting high. Finally we where back at our bus and started our journey towards Uluru.

On the way we stopped at Mount Connor and our tour guide tried to sell it to us as Uluru. I thought it a second and then I was sure that it couldn't be, because it was too geometric. On the same stop we saw a huge salt lake, which is evidence of the old inland ocean.

When we were back in the bus, everyone was looking out of the window and hoped to catch a glimpse of Uluru. Our tour guide promised a chocolate bar for the first one who stops the rock. It wasn't me in the end. I can't even describe the feeling when Uluru finally peaked from the horizon, just something magical.

We stopped to take some photos on the rock and headed to the cultural centre, where we explored the history and traditions that surround Uluru. We weren't allowed to take photos in there, because the aboriginals believe that if a picture is taken of them, a glimpse of they soul is trapped in the image. When they die, the part of the soul is still in the picture and they won't ever rest in peace. Because of this I think it is everyones responsibility to appreciate everyones wishes as there will be a very good reason behind it.

The evening was full of cooking, setting up the camp and watching the sunset that little bit disappointed us, because there was a little too heavy cloud cover. 

After a long day it was time to go to sleep under the stars again. //

<3: Airi

Centre of The Centre part I

Viime viikonlopun vietin vaihto-oppilasjärjestön retkellä keskellä Australiaa. Matka oli joululahja vanhemmilta, enkä olisi parempaa lahjaa voinut saada. Meidän porukka oli todella hyvä, vain 17 nuorta ja kaksi aikuista. Maisematkaan ei ollut hullumpia ;) Tästä maasta löytyy vaihtelua, jos jostain.

Matka alkoi viime viikon torstaina, kun suuntasimme italialaisen vaihtarikaverini kanssa lentokentälle puolenpäivän maissa. Lensimme pienellä koneella, jossa ei ollut harmiksemme televisioita tai tabletteja. Täällä on tottunut liian hyvään. Euroopan lennoilta kun televisioita ei koskaan löydy. Selvisimme matkasta ilman televisioita, ja saavuimme perille Alice Springsiin neljän aikaan paikallista aikaa, joka on puolitoista tuntia Perthiä edellä. En ole ennen misään törmännyt puolentunnin aikaeroon, mutta täällä he sellaista käyttävät. Sekottaa päätä, jos ei mitöön muuta. Perillä meitä oli vastassa saksalainen vaihtari ja yksi matkamme aikuisista. Menimme yöksi reppureissaajien hotelliin, josta käveltiin illalliselle kaupungin keskustaan, joka ylätti minut suuruudellaan. Ajattelin, että Alice Springs olisi ollut joku pikku paikka, mutta ehkä enemmän loppupelissä Porvoon kokoinen, jos ei isompi. Muut matkaseuralaiset saapuivat vasta perjantaina, joten me kolme tyttöä juteltiin niitä näitä ja nautittiin surkeasta ilmastoinnista. Ei hauska kokemus, jos lämpötila on noin 40 astetta.

Perjantaiaamuna saatiin nukkua pitkään, jonka jälkeen suunnattiin takaisin lentokentälle muita vastaan. Kaikkien lennot olivat myöhässä, joten odoteltiin vähän ekstraa. Lopulta kaikki ja kaikkien matkatavarat oli kasassa, ja oli aika odotella bussikuskiamme. Hänen saavuttua otettiin matkan ensimmäinen ryhmäkuva, joka ei jäänyt todellakaan viimeiseksi. Sitten alkoi kuuden tunnin bussimatka kohti Kings Canyonia.

And the adventure begins

Pysähdyttiin matkan varrella monta kertaa. Ensimmäinen pysäkki sisälsi kameliratsastusta. Toisella pysäkillä oltiin 50km Australian maantieteellisestä keskustasta. Kolmas ja viimeinen pysäkki sisälsi lehmien kanssa asustelevan kamelin. Kamelit tulivat tänne eurooppalaisten mukana, mutta nykyisin Australiassa on maailman suurin villikamelipopulaatio.

A pet dingo

Some amels

The centre of the centre

A camel and a cow, best friends forever

Bussimatkalla leikimme kakiken näköisiä leikkejä, joilla valitsimme illan kokkaajat ja tiskaajat. Itse vältyin tänä iltana kummaltakin. Kokkaajiksi päätyivät italialaiset, joten odotukset pastalle oli kovat. Jotenkin he onnistuivat polttamaan pastan pohjaan, mutta kaikki olivat niin nälkäisiä, että söivät mukisematta.

Illan tullen sytytimme nuotion, paistoimme vaahtokarkkeja ja kerroimme tarinoita vaihtovuoden varrelta. Ihan partiomeininki siis! Lopulta oli aika käydä nukkumaan tähtitaivaan alle. Nukuimme swageissä, eli makuupussin ja teltan yhdistelmässä. Bussikuiskimme, joka oli myös oppaamme kertoikin meille sopivasti ennen nukkumaan menoa kaikista eläimistä, joka hän on kohdannut ja siitä kuinka ulos jätetyt kengät voivat lähteä dingojen matkaan. Asiaa ei auttanut myöskään vessa majaillut iso hämähäkki. Nämä eivät jääneet  reissun viimeisiksi eläintarinoiksi, mutta niistä lisää myöhemmin. Tähtitaivaan alle oli kuitenkin mahtava nukahtaa, ja jotain aivan uutta tuli koettua.

Loving the sunsets

// Last weekend I did a trip to the centre of Australia with other exchange students. There was 17 of us plus our chaperone and tour guide.

On Thursday we flew to Alice springs and spent the night there. On Friday we collected rest of our group from the airport and started our journey with a six hour bus ride. 

We did three stops on our drive to Kings Canyon. On the first stop we did a camel ride, which was amazing. I never thought I would do a camel ride in Australia, but it turned out that Australia has the world's largest wild camel population. So of course I had to do a camel ride! Second stop was literally in the centre of Australia. We had some lunch and then continued our journey. Last stop was on a cattle farm, where a camel lived happily with her cow friends. Never thought I would see that either.

Finally we arrived to the camp and enjoyed a pasta dinner made by the Italians. After bonfire, marshmallows and our exchange stories it was time to go to bed under the stars, because the next day was a big one. //

<3: Airi

Good times

Täytyy myöntää, että viime postauksesta on todellakin liian paljon aikaa! Koulu on pyörähtänyt köyntiin ja vienyt kaiken ajan. Viikonloppuisin on kuitenkin tullut puuhailutua kaikenlaista.

Hostperheelläni on toinen asunto parin tunnin ajomatkan päässä täältä kotoa. Parina viikonloppuna on tullut käytyä siellä laittamassa paikkoja kuntoon, ja toisella kerralla tehtiin vähän turistijuttuja. Mökki sijaitsee lähellä Sandy Capia ja The Pinnacleseja. Sandy Cape on suosittu camping paikka, jossa on ihan mieletön ranta. Nimensä mukaisesti se koostuu hiekkaduuneistä ja mehän sitten satuttiin paikalle juuri tuulisimpana päivänä. Tulipa koettua hiekka myrsky, jonka jäljiltä hiekkaa oli joka paikassa. Hyvät näkymät, jos ei nyt muuta! The Pinnacles taas on aavikkoalue, josta nousee kiviä ylöspäin. Paikka oli todellakin kokemisen arvoinen ja ainutlaatuinen. Suu auki katsoin silmän kantamattomiin jatkuvia luonnon kivipylväitä. Jos tälle puolelle maapalloa sattuu niin suosittelen katsomaan tämän paikan. Tarkkaa tietoa ei edes ole miten ne ovat syntyneet, mikä tekee niistä entistäkin uskommattomat.

Sandy Cape

The Pinnacles

Yhtänä viikonloppuna tuli kaverin kanssa käytyä katsomassa paikallisen museon uusi näyttely, joka oli vierailulla British Museumista. Näyttely sisälsi sata esinettä, jotka veivät läpi historian ja yhteiskunnan kehityksen. Minähän en ole museoiden suurystävä normaalioloissa, mutta tämä näyttely kolahti.

Koulu on tosiaan vienyt paljon aikaa. Olen nyt viimeisen vuoden opiskelija täällä, ja työtaakka on hurjasti suurempi kuin mitä se oli viime vuonna. Enää ei voi vain oleilla vaan töitä pitää oikeasti tehdä. Hyvä toisaalta, että joutuu taas harjoittelemaan kunnon koulutyötä, ettei Suomessa tule totaali shokkia.

Helleaalto on myös koettu. Täällä oli yli 40 astetta noin viisi päivää, mikä rikkoi ennätyksen, joka oli vuodelta 1938, jos oikein muistan. Valitsin siis sen parhaimman vuoden tulla tänne. Tuli sitä pakkasta jopa ehkä ikäväkin, vaikka en tätä kyllä haluaisi myöntää. Hengissä selvittiin!

Enää kaksi kuukautta jäljellä, ääk! Toisaalta olen valmis tulemaan kotiin, mutta ei sitä haluaisi täältä pois lähteä. Kaikki sujuu paremmin kuin hyvin ja monta jännää juttua vielä koettavana!

// Last month I've been busy with school and everything else so that I haven't had chance to sit down and write something to you guys. My weeks have been full of school work, but on the weekends I have seen quite a lot of stuff. I have visited the Sandy Cape and Pinnacles. Especially the Pinnacles were an amazing experience! Something that I will always remember. One weekend my friend and I visited the Western Australia Museum to see the 100 objects exhibition. I'm not a huge fan of museums but this exhibition was great. 

Last weekend we had a picnic with other exchange students here in Perth in the Swan River foreshore and I had a chance to do some sailing. Now I can cross one of my to do -list items while visiting Australia.

I also survived from the heat wave which surprises me. I don't like to admit this, but I missed the snow and cold weather little...

Only two months let which is crazy! So much to do still, but in a way I'm ready to reunite with my family again :) //

<3: Airi