Lähtö oven takana

Moi taas!

Nyt on juhannuksetkin jo takana päin ja lähtö odottaa nurkan takana. Vaihtovuoteni alkaa 11 päivän päästä eli 6.7. Ihan huimaa! Kesäloma on menny hetkessä, mutta onneks kaikkea kivaa on vielä edessä. Etenkin odotan huomisia läksiäisiä, jotka järjestän kavereilleni. Tämä viikko on mennytkin juhliin leipoessa, ja niitä valmistellessa. Ihana saada tärkeitä ihmisiä koolle, ja jutella kasvotusten ennen lähtöä. Toivotaan, että on hyvä sää niin voidaan nauttia ulkoilmasta.

Nyt kun lähtö on oikeasti lähellä alkaa jännityskin kasvamaan. Sen huomaa hyvin nukkumaan käydessä, kun alkaa käydä läpi mitä pitää vielä tehdä ja ehtiikö tehdä sen kaiken mitä haluaisi. Pakkaamistakin tulee yleensä mietittyä juuri ennen nukkumaan menoa. Sitä varten olen jo tehnytkin listan, joka ei tosin ole vielä aivan täydellinen ;) 

Mulla tää prosessi oli niin nopea, etten ole oikein ehtinyt sisäistää sitä, että reilun viikon päästä olen maailman toisella puolla. Toisaalta olen aivan täpinöissäni, mutta toisaalta pelottaa se, että pärjääkö. Mutta sehän on ihan tavallista, ja vaistoni sanoo, että tietenkin pärjään.

Jännitystä on myöskin lisännyt se, että kouluni vaihtui tuossa matkan varrella. Se ei ole siis sama josta kerroin viime postauksessa. Uusi koulu on isompi ja lähempänä kotiani, joten se ei ollut mitenkään huono muutos. Koulupuku on edelleen tummasininen, joten sekään ei muuttunut. Koulut ovat kaiken kaikkiaan aika samanlaiset eli tyytyväinen olen. Lopullisesti koulun hyvät ja huonot puolet saa tietenkin tietää vasta paikan päällä, mutta hyvältä näyttää.

<3: Airi

PS. Kuvituksena juhannuspurjehduksen tunnelmia. Aika jännä kun tämän kesän veneilyt jäi kolmeen päivään, kun yleensä merellä tulee oltua 4-5 viikkoa ;)

Isäntäperhe

Moikka taas!

Tänään oli se kauan odotettu päivä. Sain nimittäin perheeni tänään! Tulen siis viettämään seuraavat 10 kuukautta Australian länsirannikolla Perthissä. Perheeni asuun lähiössä, joka on noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Perheeseeni kuuluu äiti ja isä, sekä kaksi aikuista isosiskoa. Siskot ovat jännittävä lisä, koska olen ainut lapsi, niin se on jotain aivan uutta. Lisäksi olen hyvin iloinen siitä, että perheeni on hyvin aktiivinen ja kodin lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Otin heti perheeseeni yhteyttä ja toivon, että he vastaavat pian!

Kouluni sijaitsee aika pitkän matkan päässä kotoa, mutta surffailun tuloksena voin vain iloita koulustani. Koulurakennus on aivan uusi ja koulu tarjoaa monenlaisia kursseja. Sieltä löytyy myös erilaisia painotusohjelmia, kuten tanssia, verkkopalloa ja insinöörilinjaa. Odotan siis innolla mitä kaikkea uutta saankaan kokeilla. Erityisesti koulun tarjoamat urheilumahdollisuudet kiinnostavat.

Kuva koulun kampuksesta, josta näkee, että aikas iso paikka kyseessä. 

Nyt kaikkia alkaa siis olla lähtöä varten valmista, kun perhe ja viisumihakemuskin ovat plakkarissa. Eli enään tarvitsee pakata ;) No ei... Viisumista voin sen verran sanoa, että 28 sivua pitää täyttää, mutta ei se loppujen lopuksi niin paha ollut. Vaikkakin jo yhdessä vaiheessa meinasin laittaa hanskat tiskiin ja sanoinkin jo äidille, etten ikinä enää matkusta viisumia kaipaavaan maahan. Mutta eiköhän vuosi ole yhden paperinivaskan arvoinen!

<3: Airi

PS. Jos on jotain kysyttävää ihan mistä vaan, kysykää rohkeasti. Vastaan mielelläni omien kokemuksien pohjalta :)