Elämää uudessa kodissa

Moikka!

Lupailinkin viimeksi kirjoitella elämästä täällä uudessa kodissa. Olen ollut host-familyni luona nyt viikon ja kaksi päivää. Aika on mennyt todella nopeasti ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa koulu. Olen nukkunut ihan mielettömän paljon. Huomaa selkeästi, että vieraan kielen puhuminen väsyttää. Koulun alkamisessa vähän pelottaakin se, että miten jaksan. Taitaa päikkärit taitaa olla melkeimpä välttämättömät :)

Olen tavannut paljon perheen tuttavia ja sukulaisia. Monessa tapaamisessa ja yksillä baby showereillakin on tultu käytyä. Ihan mahtavia ihmisiä olen tässä siis päässyt tapaamaan, ja kemiat perheen kanssa toimii. Iloisempi en voisi olla.

Fremantle

Fremantle 

Hillary

Ollaam myös kierrelty ympäri Perthiä. Käyty esimerkiksi Fremantlessä, joka on Perthin satamaalue. Sinne täytyy mennä vielä markkinoiden ollessa auki. Käytiin myös Hillaryssa, joka on rannalla. Sieltä löytyi pieniä puoteja, ja juotiin todella hyvät kaakaot <3 Keskustassa en ole vielä päässyt käymään, mutta onhan tässä paljon aikaa. Tänään olimme host-siskon kanssa golfkentällä. Olipa muuten hauskaa! Naurettiin itsemme kipeiksi, kastuttiin täysin ja onnistuttiin saamaan pallo reikään (tosin hyvin monen lyönnin jälkeen, mutta ehkä se ei haittaa) ;)

Asuinalue, jolla asun, on hyvin uusi. Täällä on vain omakotitaloja vieri vieressä ja yksi ostoskeskus. Täältä ei siis ilman auto oikeastaan minnekkään lähdetä. Busseja löytyy, mutta matka esimerkiksi keskustaan kestää yli tunnin. Mielestäni koko paikka ja tavat muistuttavat USA:ta hyvin paljon. Mutta tähän asti olen tykännyt ihan mielettömästi.

Sääkin on suosinut, vaikka täällä on kuulemman pahin talvi moniin vuosiin. Päivällä on yli kaksikymmentä astetta, mutta yöllä laskee noin kymmenen tienoilla. Nyt illat ovat kuitenkin lämpimämpiä kuin viikko sitten, joten kyllä se kevät tekee tuloaan. Villasukat ovat olleet kova sana!

Sellaista on tänne päin kuulunut. Laitelkaa kommenttia, jos on jotain kysyttävää :)

<3: Airi

PS. Niin kuin kuvasta näkyy, olen bongannut ensimmäiset kengurut! Olen niin fiiliksissä! ;)

Soft landing camp

Moikka!

Viime postauksesta on jo taas aikaa, ja nyt kirjoittelenkin jo täältä maapallon toiselta puolelta uuden perheeni luota. Ennen perheeseen tuloa meillä Exploriuksen oppilailla oli soft landing camp Sydneyssä. Oli todella mukavaa, ettei tarvinnut heti mennä perheeseen pitkän lennon jälkeen. Lennot itsessään menivät todella mukavasti, mutta 7 tunnin aikaero ottaa veronsa. Leirin päätarkoitus olikin pitää meidät hereillä, varsinkin ensimmäisenä päivänä.

Uudenlaista eläimistöä leirikeskuksessa.

Saavuimme Sydneyyn kahden muun suomalaistytön ja muiden skandinaavien kanssa noin viideltä keskiviikkoaamuna. Maahantulotarkastus ja muut viralliset hommat hoituivat näpsäkästi, mutta kentällä piti odotella muita eurooppalaisia moin neljä tuntia. Lopulta pääsimme bussiin, jolla kuljimme läpi Sydneyn leirikeskukseen, joka oli Pelastusarmeijan ylläpitämä. Lopulta kaikki olivat saapuneet paikalle, mukaan lukien myöhemmin saapuneet suomalaiset, leiri virallisesti alkoi. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa kävimme vaihtovuotta läpi. Päivän päätteeksi kävelimme läheiselle beachille. Nukkumaan käydessä oli helppo laittaa silmät kiinni ja vaipua uneen.

Leirin lähibeach auringon laskiessa.

Toisena päivänä heräsimme viileässä cabinissä, ja todellisuus lämmityksen puuttesta iski vasten kasvoja. Päivän päätavoite oli käynti Sydneyn keskustassa. Menimme bussilla Oopperatalon ja Harbour bridgen läheisyyteen. Söimme perinteisen aussilounaan, eli pullaleivästä tehtyjä voileipiä. Lounashetken jälkeen kävelimme Oopperatalon ohi lautalle, jolla menimme Manlyyn, Sydneyn rantakohteeseen. Siellä kiertelimme kaupoissa ja kautselimme ympärillemme, koska meidän piti selvittää piettyjä asioita, kuten slangisanoja sekä eriasioiden hintoja. Pääsimme myös juttelemaan oikeille ausseille! Pitkän päivän päätteeksi oli ihana päästä syömään ja nukkumaan.

Sydney Harbour

Sydneyn keskusta

Viimeinen kokonainen päivä meni pienryhmissä työskennellessä ja illan päätteeksi meillä oli talent show, jossa esiintyi lahjakkaita soittajia ja laulajia, pääosin Etelä-Euroopasta. Päivällä kokoonnuimme myös osavaltioryhmissä.

Auringonlasku leirikeskuksen terassilta.

Lauantaina sanoimme heipat kaikille uusille tutuille ja suuntasimme lentokentällä osavaltioryhmämme kanssa. Minä Western Australia -ryhmän kanssa, koska host perheeni asuu siis Perthissä. Lento Perthiin kesti 4 ja puoli tuntia. Jännitys alkoi nousta ja oli ihan täpinöissäni! Lopulta astuimme koneesta ulos viimeisinä ja host perheet odottivat koneen ulkopuolella. Ihmettelin missä minun perheeni oli, mutta koska lento oli ajoissa uusi mamani ei ollut vielä ehtinyt paikalle. Lopulta hän tuli ja se oli menoa se. Uusi elämäni tarvitsee ihan oman postauksen, joten pysykää kuulolla.

<3: Airi