Kolmanteen ja meidän
viimeiseen seikkailupäivään herättiin siinä kahden aikaan aamusta, kun
vesipisarat alkoivat kutitella naamaa. Olin niin väsynyt etten oikein ajatellut
mitään ja laitoin vain läpän kasvojen suojaksi. Noin viidentoista minuutin
kuluttua oppaamme tuli meidät herättelemään ja käski siirtymään telttoihin,
jotka näyttivät äitini mielestä pahvimökeiltä, kun hän ne näki valokuvista.
Kaikki juoksantelivat koomaisina ympäriinsä, ja yrittivät kerätä kaikki tavarat
kasaan ja siirtyä nukkumaan uuten majoitukseen. Kun kaikki olivat vihdoin
paikoillaan, oli aika painaa silmät kiinni vielä kolmeksi tunniksi ennen pitkää
päivää.
Viideltä heräsimme
virallisesti ja pistetimme aamupalat poskeen. Päivän päätavoite oli Ulurun base
walk, joka on noin 11 km, koska se ei seuraa kiven juurta täydellisesti. Ennen
kävelyn aloittamista pääsimme kuitenkin ottamaan kuvia Ulurusta
auringonnousussa.
|
Uluru in sunrise |
Kävelyn aloitimme noin 6.30 ja meillä oli aikaa
kiertää koko kivi kahdessa ja puolessa tunnissa, jotta ehtisimme kävelylle
aboriginaalioppaan kanssa. Kävellä piti siis reippaasti ja aikaa valokuvaukseen
ei ollut niin paljoa kuin Kings Canyonilla. Valokuvausta oli myös rajattu
monissa paikoissa, koska tietyt kohdat kivestä sisältävät aboriginaaleille
pyhää tietoa, ja heidän uskomuksensa kieltää valokuvaamasta näitä alueita.
Tietysti kunnioitimme heidän toiveitaan. Kun päästiin kiven juuren, sen
todellinen koko yllätti minut täysin. Korkeutta Ulurulta löytyy noin 350
metriä, ja se on korkeampi kuin Eiffel-torni esimerkiksi.
|
Start of our walk |
Monet ovat varmasti myös kiinnostuneet
mahdollisuudesta kiivetä Ulurun päälle. Meidän ollessa paikan päällä lämpötilat
ylittivät 36 astetta, joten kiipeäminen oli ehdottomasti kielletty. Muuten
kiipeäminen onnistuu, mutta se ei ole toivottavaa, ja on loukkaus
alkuperäisasukkaita ja heidän uskomuksiaan kohtaan. Kiipeämisvaihtoehto on
kuitenkin pidettävä auki, koska se kuuluu valtion vuokrasopimukseen. Australian
hallitus pelkää, että jos kiipeäminen kielletään niin turistit lakkaavat
tulemasta. En kuitenkaan usko, että näin tulisi tapahtumaan, mutta kaikilla on
omamielipiteensä.
Takaisin itse kävelyyn. Kiersimme koko komeuden
vahdikkaasti. Valokuvia tuli napsittua matkan varrella todella paljon, mutta
tuli sitä katseltua myös omin silmin, eikä vain linssin takaa. Meidän opas ei
lähtenyt mukaamme, koska hän sanoi, että se on jokaisen oma kokemus. Jokainen
kokee matkan eri tavalla, eikä hän halunnut muuttaa kokemuksiamme hänen
tarinoidensa perusteella. Kierroksen saimme loppuun juuri ajallaan, ennen
opastettua kävelyä. Ehdimme jopa napaamaan vähän välipalaa, joka tuli
tarpeeseen. Eipä ole ennen appelsiini maistunut niin hyvälle!
Alkuperäisheimon jäsen tosiaan esitteli meille
tarinoita ja uskomuksia, jotka ovat sidoksissa Uluruun. Kaikki tämä tapahtui
tulkin välityksellä, vaikka minulle jäi kyllä sellainen kuva, että oppaamme
ainakin ymmärsi englantia. Tarinat tuntuivat ensi vähän lapsellisille ja
tyhmille, mutta kun todisteet niihin näki Ulurun seinästä, ei voinut kuin
ihailla aboriginaalien kykyä huomioida asioita luonnosta. Heidän tapansa
opettaa elämän perusasioita on hyvin viisas, ja ajatus siitä, että ihmiset
viisantuvat omaan tahtiinsa, eikä iällä ole siihen mitään sanomista. Jos ei
ymmärrä tarinoiden tarkoitusta, ei ole valmis vastaanottamaan uutta tietoa. Oli
siis todella avartavaa päästä kuuntelemaan henkilöä, joka on sisällä kyseisessä
kultuurissa, vaikkakin minulle jäi vähän sellainen tunne, ettei hän olisi
halunnut meidän kanssa olla. Se on kuitenkin oma mielipiteeni, ja ymmärrän
täysin hyvin miksi hän voisi näin tuntea.
|
Some wall pointing to educate young boys |
|
A giant foot print from the creation times |
|
Uluru |
Base walkin jälkeen oli aika lounastaa ja pitää
pieni uima tauko leirissä. Ansaitun lepäilyn jälkeen uhmasimme kuumuutta ja lähdimme
katsastamaan Kata Tjutan. Se on kivi muodestelma, joka sijaitsee samassa
luonnonpuistossa Ulurun kanssa. Kata Tjuta muodostuu 28:sta pikku Ulurusta,
mutta korkein kivipäistä on noin 200 metriä korkeampi kuin Uluru, joten kyse on
paljon massiivisemmasta kokonaisuudesta. Kata Tjuta tarkoittaa monta päätä,
mikä on milestäni todella osuva nimitys, koska siltä se todella näyttääkin.
Tämä kivimuodostelma on vielä tänäkin päivänä iso osa aboriginaalimiesten
mieheksi tulo rituaalia, joten suurin osa alueesta on turisteilta suljettu.
Koska kyseessä on niin sanotusti "miesten valtakunta", heimon naiset
eivät saa katsoa kivimuodostelmaa pitkän aikaa. Tätä uskomusta kunnioittaen tie
Ulurulta Kata Tjutalle on rakennettu mutkikkaaksi, joten naisajaja ei altistu
Kata Tjutalle pitkäksi aikaa kerrallaan. Minusta on hienoa, että luonnonpuiston
suunnittelussa on otettu heimon traditiot vahvasti esiin.
|
Kata Tjuta |
Meidän tutustumiskierros sisälsi noin kolmen
kilometrin matkan, mutta siinä kuumuudessa se tuntui ihan mahdottomalta. Olimme
vielä kahden korkean kiven välissä, joten pienen pienintäkään tuulen virettä ei
ollut. Tulipahan hikoiltua koko elämäni edestä!
|
Sweaty face |
Illalla syötiin kunnon aussi barbecue, joka oli
kyllä todella hyvä. Ilta loppui intesiiviseen kortin peluuseen, mutta lopulta
piti luovuttaa ja mennä nukkumaan.
|
Last view of Uluru |
Seuraava päivä oli todella vaikea, koska piti
sanoa jäähyväiset niin monelle ihanalle ihmiselle. Aina yhtä vaikeaa. Matka
kotiin meni kuitenkin vaivattomasti, vaikka meillä olikin kaksi pysähdystä,
yksi Alice Springissä ja toinen Adelaidessa. Tuli siis jopa kaksi uutta
osavaltiota tältä matkalta! Täytyy sanoa, että tämä retki oli kyllä yksi
elämäni parhaista taas kerran. Ihanat ihmiset ja nähtävyydet, mikä voisi mennä
pieleen.
|
Time to go home |
|
The skyline of Adelaide |
// Our last whole day at Uluru started
unexpectedly at two o'clock in the morning when it started to rain. Not the
nicest way to wake up, but you can't do anything to the mother nature. It was
quite a chaos when everyone was running around getting their stuff
before settling to tents, that my mom described as cardboard boxes when
she saw the pictures. Finally we were back in bed and had time to sleep a
little bit before waking up again.
At five it was time to get up again and eat some
breakfast before heading to Uluru. Our main activity for the day was to do
the base walk that is 10.6 km long if I remember right. We started
our journey about 6.30 after taking some pictures of Uluru and sunrise. Such a
beautiful view! We had two and half hours to complete the whole walk, so we had
to keep up quite brisk pace. There were many areas that we weren't allowed to
photograph, because some parts of the rock are very important to the Indigenous
people and it's their wish that these places are not photographed. This wasn't
a problem for us because there was a lot of places where we where allowed
to photograph and my camera has now a over load of those pictures.
After completing the walk on time, we had a
Indigenous woman as a guide. She told us stories that are attached with Uluru
and showed the evidence from the rock to these stories. It was amazing!
The Indigenous people have built a beautiful culture that lives in total
agreement with the nature. Our guide had a translator with her, but I think
that she understood English as well.
When the walk and guided tour was over, we
headed back to camp for lunch and had a little swim in the pool. In the
afternoon we dared the heat and headed towards Kata Tjuta, which is a complex
of 28 little Ulurus, or that is the best description that I can give. The
highest rock head is almost 600 metres, which is
200 metres higher than Uluru, so it wasn't a small thing at all. We
did a 3 kilometre walk between two huge rocks and there was no wind, plus
the over 40 degrees heat. I think I have never sweated so much in my life, but
it was worth it.
The evening was filled with barbecue and
cards. In the end I had to give up, because next day was going to be long, nine
hours of traveling with two stops, one in Alice Springs and the other in
Adelaide.
In the morning was time to say good bye for many
new friends. Always so sad, but we were so lucky to have a lovely little group.
Again a wonderful trip that climbs very high on my best trips ever list. //
<3: Airi