Ajatuksia kotiin paluusta

Kotiin paluuseen on tosiaan enään kaksi viikkoa, ja vastaan kysymyksiin aiheesta joka päivä. Melkein kaikki jotka tietävät tilanteeni kysyvät siitä. Miltä kotiin lähtö tuntuu? Jäisitkö vielä Australiaan vai onko jo aika mennä kotiin? oletko tulossa takaisin Ausseihin? Ajattelin valaista mietteitäni vähän syvemmin, ja ehkä tästä on jotain apua itsellekin.

Kuviksi laitoin otoksia viime viikon retkeltä Rottnest Islandille, joka on paikallisten pakopaikka ja yksi ainoista saarista Perthin läheisyydessä.

Minulla ei ole mitään hajua miltä tuntuu. Siitä on ehkä hyvä aloittaa tämä postaus. Ristiriita on myös hyvin isossa osassa. Pelottaa, jännittää ja kuitenkin hymyilyttää. Kotona odottaa ne kaikki rakkaat, mutta tänne jää toiset. Haluan jäädä tänne, mutta mennä myös kotiin. Haluan kaiken.

Eniten houlestuttaa se, että miten kotiin paluu sujuu. Tajusin juuri muutama päivä sitten, etten edes muista millainen huoneeni on yksityiskohtaisesti. Muistan missä sänky ja kirjoituspöytä on, mutta mitä minulla on ikkunalaudalla ja miten järjestelin vaatteni ennen kuin lähdin. Tiedän, että tämä voi kuulostaa hullulle, mutta tämä on tärkeä yksityiskohta itselleni. Oma koti kun on se turvasatama ja kun se hämärtyy on hukassa. Näin miellän itse asian, mutta luulen, että on aika normaalia, että jos viettää kymmenen kuukautta pois kotoa täälläiset asiat unohtuu. Etenkin kun on ollut niin paljon uusia asioita mielessä. Olen vielä ihmisenä sellainen, joka miettii asioita joskus vähän liikaakin ja luulen, että tässä asiassa voisin vähän höllätä. On hyvä valmistautua, mutta ei stressata liikaa, koska en tiedä mitä oikeasti on luvassa.

Toinen vaikea asia on jättää kaikki rakkaat ihmiset tänne. Minulla kävi hyvä tuuri ja olen päässyt osaksi kahteen ihanaan perheeseen. Tiedän, että he tulevat säilymään elämässäni, mutta välimatka hankaloittaa asioita aina. Etenkin nykyisen perheeni kanssa synkkaamme todella hyvin yhteen ja tuntuu, että nämä kolme kuukautta eivät olleet tarpeeksi. He ovatkin yrittäneet saada minua jäämään tänne, mutta luulen että vanhemmat kotona ei olisi innostuneita, jos päättäisin jäädä tänne. Täällä olen myös tottunut täyteen taloon, sekä ihmisiä, että eläimiä. Kotona odottaa hiljaisuus, mutta eiköhän siihenkin taas totu ja jollain tasolla, ehkä kaipaankin sitä. Kaikki uudet kaveritkin jäävät tänne, mutta onneksi on nykypäivän teknologia, joka helppottaa jos ikävä iskee.

Jollain tasolla olen kuitenkin valmis palaamaan kotiin. Odotan sitä hetkeä kun saan halata vanhempia ja muita tärkeitä ihmisiä, joista olen ollut erossa riittävän kauan. Kymmenen kuukautta on pitkä aika, mutta aika sopiva, tai pari kuukautta lisää olisi hyvä, jos minulta kysytään.

Quokka

Tämän vuoden aikana olen oppinut niin paljon itsestäni ja muuttunutkin jollainlailla. Katsoimme pari päivää sitten kuvia ensimmäisiltä päiviltäni täällä ja host veljeni kommentoi kuinka vauvalta nätin. Olen tainnut aikuistua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Buzzfeedin testin mukaan olen 61% aikuinen, joten matkaa on vielä vähän, mutta tämä vuoden aikana on iso osa tosta prosenttiosuudesta kasvatettu, jos siihen on uskomista ;)

Tähän vuoteen on mahtunut monia hienoja hetkiä ja on vaikea nimetä sitä parasta. Täytyy näihin varmaan palata sitten Suomen kamaralla, kun olen saanut ajatukset järjestykseen. Jokainen päivä on ollut omalla tavallaan erityinen. Olen tyytyväinen, että omia ajatuksia on tallentunut niin tänne blogiin, valokuviin kuin päiväkirjaankin. On jotain mihin palata sitten myöhemmin.

Vaikka vuosi oli todella hieno ja suurimmaksi osaksi positiivinen, mahtui mukaan myös paljon vaikeita hetkiä. Kaikesta selvisin ja uskon, että ne tekivät vuodestani entistäkin ikimuistoisemman. Eihän elämä koskaan mene kuin tarkoitus oli. Kaikilla tapahtumilla oli tarkoituksensa matkallani. Viikon päästä päättyy yksi merkittävä osa elämääni, mutta edessäni on jotain uutta ja jännittävää.

Voin vain kiittää vanhempiani tästä upeasta mahdollisuudesta, koska tämä vuosi oli aivan uskomaton!

<3: Airi

PS. Pahoittelen sekalaista kirjoitusta, mutta se kertoo tämän hetkisestä tilasta. Parempaan jäsentelyyn en vain yksinkertaisesti pysty ;)

Lähtö oven takana

Moi taas!

Nyt on juhannuksetkin jo takana päin ja lähtö odottaa nurkan takana. Vaihtovuoteni alkaa 11 päivän päästä eli 6.7. Ihan huimaa! Kesäloma on menny hetkessä, mutta onneks kaikkea kivaa on vielä edessä. Etenkin odotan huomisia läksiäisiä, jotka järjestän kavereilleni. Tämä viikko on mennytkin juhliin leipoessa, ja niitä valmistellessa. Ihana saada tärkeitä ihmisiä koolle, ja jutella kasvotusten ennen lähtöä. Toivotaan, että on hyvä sää niin voidaan nauttia ulkoilmasta.

Nyt kun lähtö on oikeasti lähellä alkaa jännityskin kasvamaan. Sen huomaa hyvin nukkumaan käydessä, kun alkaa käydä läpi mitä pitää vielä tehdä ja ehtiikö tehdä sen kaiken mitä haluaisi. Pakkaamistakin tulee yleensä mietittyä juuri ennen nukkumaan menoa. Sitä varten olen jo tehnytkin listan, joka ei tosin ole vielä aivan täydellinen ;) 

Mulla tää prosessi oli niin nopea, etten ole oikein ehtinyt sisäistää sitä, että reilun viikon päästä olen maailman toisella puolla. Toisaalta olen aivan täpinöissäni, mutta toisaalta pelottaa se, että pärjääkö. Mutta sehän on ihan tavallista, ja vaistoni sanoo, että tietenkin pärjään.

Jännitystä on myöskin lisännyt se, että kouluni vaihtui tuossa matkan varrella. Se ei ole siis sama josta kerroin viime postauksessa. Uusi koulu on isompi ja lähempänä kotiani, joten se ei ollut mitenkään huono muutos. Koulupuku on edelleen tummasininen, joten sekään ei muuttunut. Koulut ovat kaiken kaikkiaan aika samanlaiset eli tyytyväinen olen. Lopullisesti koulun hyvät ja huonot puolet saa tietenkin tietää vasta paikan päällä, mutta hyvältä näyttää.

<3: Airi

PS. Kuvituksena juhannuspurjehduksen tunnelmia. Aika jännä kun tämän kesän veneilyt jäi kolmeen päivään, kun yleensä merellä tulee oltua 4-5 viikkoa ;)

Isäntäperhe

Moikka taas!

Tänään oli se kauan odotettu päivä. Sain nimittäin perheeni tänään! Tulen siis viettämään seuraavat 10 kuukautta Australian länsirannikolla Perthissä. Perheeni asuun lähiössä, joka on noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Perheeseeni kuuluu äiti ja isä, sekä kaksi aikuista isosiskoa. Siskot ovat jännittävä lisä, koska olen ainut lapsi, niin se on jotain aivan uutta. Lisäksi olen hyvin iloinen siitä, että perheeni on hyvin aktiivinen ja kodin lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Otin heti perheeseeni yhteyttä ja toivon, että he vastaavat pian!

Kouluni sijaitsee aika pitkän matkan päässä kotoa, mutta surffailun tuloksena voin vain iloita koulustani. Koulurakennus on aivan uusi ja koulu tarjoaa monenlaisia kursseja. Sieltä löytyy myös erilaisia painotusohjelmia, kuten tanssia, verkkopalloa ja insinöörilinjaa. Odotan siis innolla mitä kaikkea uutta saankaan kokeilla. Erityisesti koulun tarjoamat urheilumahdollisuudet kiinnostavat.

Kuva koulun kampuksesta, josta näkee, että aikas iso paikka kyseessä. 

Nyt kaikkia alkaa siis olla lähtöä varten valmista, kun perhe ja viisumihakemuskin ovat plakkarissa. Eli enään tarvitsee pakata ;) No ei... Viisumista voin sen verran sanoa, että 28 sivua pitää täyttää, mutta ei se loppujen lopuksi niin paha ollut. Vaikkakin jo yhdessä vaiheessa meinasin laittaa hanskat tiskiin ja sanoinkin jo äidille, etten ikinä enää matkusta viisumia kaipaavaan maahan. Mutta eiköhän vuosi ole yhden paperinivaskan arvoinen!

<3: Airi

PS. Jos on jotain kysyttävää ihan mistä vaan, kysykää rohkeasti. Vastaan mielelläni omien kokemuksien pohjalta :)

Lähtövalmennus

Suuntaan Australiaan siis Exploriuksen kautta, ja lauantaina expo järjesti yhden valmennustilaisuuden. Valmennus kesti koko päivän, ja kävimme kaikkea mahdollista vaihtoon liittyvää tilaisuudessa läpi.

Aamu aloitettiin avaamalla kirjekuoret aamukahvien merkeissä. Kuorissa oli meidän kaikkien omiin maihin liittyvää infoa, ja yleisiä ohjeita vaihto-oppilasvuodelle. Aamukahveilta siirryttiin auditorioon, jossa Exploriuksen väki esittäytyi sekä esitteli järjestön toimintaa. He kertoivat perheiseen sijoitusprosessista, koti-ikävän tunteesta ja selättämisestä ja jne..

Iltapäivällä siirryimme pienryhmiin, jossa oli samaan maahan lähtiöitä. Meidän ryhmässä oli Australian lisäksi Uusi-Seelanti. Näissä ryhmissä käytiin läpi tarkemmin omaan maahan liittyviä seikkoja. Meillä puhuttiin paljon koulupuvuista, netin käytöstä, koulunkäynnistä ja monista muista aiheista. Tässä pienryhmässä oli mukana palanneita vaihtareita eli "returnereita". Oli kiva kuulla heidän kokemuksistaan, koska heillä on parhaat tiedot asioista.

Oli kivaa käydä kuuntelemassa vaihtoon liittyviä juttuja ja tavata muita mun kanssa lähtijöitä. Onhan se oikeesti aika järkevää tutustua muihin ennen matkaa, kun sit kaikki on lentokentällä ihan jännityksissä, nii ei uskalla puhua muille. Nyt ilmapiiri on paljon rennompi ja on helppo lähtee matkaan.

Lauantaina tää kaikki alkoi realisoitumaan. Pikkuhiljaa jännitys alkaa hiipimään kohti mua, mutta onneks hyvällä tavalla. Monta asiaa pitää vielä hoitaa, mutta odotan matkaa jo todella malttamattomana! Toivottavasti perhe kuitenkin löytyy ennen matkaa, koska se on tällä hetkellä suurin stressin aihe ;) mutta eiköhän se siitä!

<3 Airi

Suuntana Australia

Hei! Olen lukiolaistyttö, joka suuntaa heinäkuussa maapallon toiselle puolelle, Australiaan. Tarkkaa paikkaa ei ole vielä tiedossa, joten aika jännityksissä täällä ollaan.

Vaihtoon lähtö on ollut pitkään unelmani ja olen toivonut voivani totetuttaa sen jonakin päivänä. Isäni on ollut vaihdossa, ja hänellä on todella hyviä kokemuksia siitä. Kävimme jopa tapaamassa hänen host-perhettä Jenkeissä ja hekin kävivät täällä Suomessa. Isän kokemuksetja oma kiinnostus eri kulttureita kohtaan saivat minut hakemaan vaihtariksi ja nyt se lähtö on todella lähellä. Fiilikset ovat uskomattomat. Ei tätä vielä oikeen todeksi otakaan.

Kaikki kävi itselläni niin nopeasti. Olin jättänyt hakemisen viime tipaan, koska rakas harrastukseni vei paljon aikaa ja en tiennyt haluanko lähteä juuri nyt. Olin kuitenkin hakenut United World Collage stipendi-ohjelmaan ja lopulta sieltä tuli hylkäävä vastaus. Sen innoittamana älysin, että minun on pakko päästä jotenkin muuten opiskelemaan ulkomaille. Olin valmistautunut lähtemään vasta lukion toisen vuoden jälkeen, mutta selatessani eri vaihto-oppilasjärestöjen sivuja huomasin Exploriuksen hakevan viimeisiä opiskelijoita kesän Australian lähtöön. Niin laitoin hakemuksen sisään helmikuun lopussa. Viikossa sain kuulla pääsystäni ohjelmaan mukaan vieläpä syntymäpäivänäni, ja siinä sitä sitten olitiin. Paras synttäriyllätys ikinä! :) Niin alkoi hakupaketin täyttö heti pikimmiten. Sain täyttöaikaa 10 päivää, vaikka yleensä siihen käytetään aikaa noin yksi kuukausi. Äkkiä lääkäriin ja rokotuksiin. Siitä selvittiin kuitenkin kunnialla ja jopa etuajassa.

Nyt vain odotellaan. Toivottavasti informaatiota tulee ennen lähtöpäivää ;)

<3 Airi