Ajatuksia kotiin paluusta

Kotiin paluuseen on tosiaan enään kaksi viikkoa, ja vastaan kysymyksiin aiheesta joka päivä. Melkein kaikki jotka tietävät tilanteeni kysyvät siitä. Miltä kotiin lähtö tuntuu? Jäisitkö vielä Australiaan vai onko jo aika mennä kotiin? oletko tulossa takaisin Ausseihin? Ajattelin valaista mietteitäni vähän syvemmin, ja ehkä tästä on jotain apua itsellekin.

Kuviksi laitoin otoksia viime viikon retkeltä Rottnest Islandille, joka on paikallisten pakopaikka ja yksi ainoista saarista Perthin läheisyydessä.

Minulla ei ole mitään hajua miltä tuntuu. Siitä on ehkä hyvä aloittaa tämä postaus. Ristiriita on myös hyvin isossa osassa. Pelottaa, jännittää ja kuitenkin hymyilyttää. Kotona odottaa ne kaikki rakkaat, mutta tänne jää toiset. Haluan jäädä tänne, mutta mennä myös kotiin. Haluan kaiken.

Eniten houlestuttaa se, että miten kotiin paluu sujuu. Tajusin juuri muutama päivä sitten, etten edes muista millainen huoneeni on yksityiskohtaisesti. Muistan missä sänky ja kirjoituspöytä on, mutta mitä minulla on ikkunalaudalla ja miten järjestelin vaatteni ennen kuin lähdin. Tiedän, että tämä voi kuulostaa hullulle, mutta tämä on tärkeä yksityiskohta itselleni. Oma koti kun on se turvasatama ja kun se hämärtyy on hukassa. Näin miellän itse asian, mutta luulen, että on aika normaalia, että jos viettää kymmenen kuukautta pois kotoa täälläiset asiat unohtuu. Etenkin kun on ollut niin paljon uusia asioita mielessä. Olen vielä ihmisenä sellainen, joka miettii asioita joskus vähän liikaakin ja luulen, että tässä asiassa voisin vähän höllätä. On hyvä valmistautua, mutta ei stressata liikaa, koska en tiedä mitä oikeasti on luvassa.

Toinen vaikea asia on jättää kaikki rakkaat ihmiset tänne. Minulla kävi hyvä tuuri ja olen päässyt osaksi kahteen ihanaan perheeseen. Tiedän, että he tulevat säilymään elämässäni, mutta välimatka hankaloittaa asioita aina. Etenkin nykyisen perheeni kanssa synkkaamme todella hyvin yhteen ja tuntuu, että nämä kolme kuukautta eivät olleet tarpeeksi. He ovatkin yrittäneet saada minua jäämään tänne, mutta luulen että vanhemmat kotona ei olisi innostuneita, jos päättäisin jäädä tänne. Täällä olen myös tottunut täyteen taloon, sekä ihmisiä, että eläimiä. Kotona odottaa hiljaisuus, mutta eiköhän siihenkin taas totu ja jollain tasolla, ehkä kaipaankin sitä. Kaikki uudet kaveritkin jäävät tänne, mutta onneksi on nykypäivän teknologia, joka helppottaa jos ikävä iskee.

Jollain tasolla olen kuitenkin valmis palaamaan kotiin. Odotan sitä hetkeä kun saan halata vanhempia ja muita tärkeitä ihmisiä, joista olen ollut erossa riittävän kauan. Kymmenen kuukautta on pitkä aika, mutta aika sopiva, tai pari kuukautta lisää olisi hyvä, jos minulta kysytään.

Quokka

Tämän vuoden aikana olen oppinut niin paljon itsestäni ja muuttunutkin jollainlailla. Katsoimme pari päivää sitten kuvia ensimmäisiltä päiviltäni täällä ja host veljeni kommentoi kuinka vauvalta nätin. Olen tainnut aikuistua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Buzzfeedin testin mukaan olen 61% aikuinen, joten matkaa on vielä vähän, mutta tämä vuoden aikana on iso osa tosta prosenttiosuudesta kasvatettu, jos siihen on uskomista ;)

Tähän vuoteen on mahtunut monia hienoja hetkiä ja on vaikea nimetä sitä parasta. Täytyy näihin varmaan palata sitten Suomen kamaralla, kun olen saanut ajatukset järjestykseen. Jokainen päivä on ollut omalla tavallaan erityinen. Olen tyytyväinen, että omia ajatuksia on tallentunut niin tänne blogiin, valokuviin kuin päiväkirjaankin. On jotain mihin palata sitten myöhemmin.

Vaikka vuosi oli todella hieno ja suurimmaksi osaksi positiivinen, mahtui mukaan myös paljon vaikeita hetkiä. Kaikesta selvisin ja uskon, että ne tekivät vuodestani entistäkin ikimuistoisemman. Eihän elämä koskaan mene kuin tarkoitus oli. Kaikilla tapahtumilla oli tarkoituksensa matkallani. Viikon päästä päättyy yksi merkittävä osa elämääni, mutta edessäni on jotain uutta ja jännittävää.

Voin vain kiittää vanhempiani tästä upeasta mahdollisuudesta, koska tämä vuosi oli aivan uskomaton!

<3: Airi

PS. Pahoittelen sekalaista kirjoitusta, mutta se kertoo tämän hetkisestä tilasta. Parempaan jäsentelyyn en vain yksinkertaisesti pysty ;)