Centre of the Centre part II

Matkan kolmantena päivänä, eli lauantaina, herätys oli jo viideltä aamulla. Todellista lomailua. Puoliunessa kömmin ylös swagistä, joka oli mielyttävmpi nukkumapaikka kuin kuvittelin, ja toimin aamutoimet. Aaminen tällä matkalla koostui muroista ja hilloleivistä, ei sellainen aamiainen minkä itse valitsisin, mutta kerran sitä vaan eletää. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt muroja maidon kera. Aamuaisshockin jälkeen oli aika pakata leiri kokoon ja istahtaa bussin kyytiin.

Bussilla ajeltiin noin puolentunnin matka Kings Canyonin vaellusreitin alkuun, josta aloitimme noin kuuden kilometrin kävelyn noin puoli seitsemältä auringon noustessa. Reitti alkoi jyrkällä ylämäellä, joka ei heti aamusta näyttänyt yhtään houkuttelevalta, mutta ylös päästessä ei voinut, kuin huokailla ihastuksesta. Kings Canyon on kuin Grand Canyon, mutta sijaitsee vain Australiassa. Minua jaksaa aina ihmetyttää maaston punaisuus ja se miten kasveja löytyy yllättävän paljon, vaikka paikka on todella kuiva. Kävelyyn meni noin nelisen tuntia, kun valokuvattiin joka juttu ja kuunneltiin oppaan kertomuksia. Kävelyn lopussa kyllä kiittelimme opastamme aikaisesta herätyksestä, koska siinä kymmenen aikaan lämpötilat alkoivat olla todella korkealla.

At Kings Canyon before sunrise 

The Lion King spot

Tiny Koala in the tree

Friend from all over the world

The old ocean floor 

Fossil

Kävelyltä selvittyämme oli aika istahtaa taas bussin kyytiin noin viiden tunnin bussimatkalle kohti pääkohdettamme Ulurua. Pysähdyttiin katselemaan matkalla toista Ulurun kaltaista kiveä, jonka oppaamme yritti myydä meille Uluruna, mutta geometriset muodot laittoivat itsellä hälytyskellot soimaan. Samalla pysähdyksellä katsastimme myös suuren suolajärven, joka on todisteena vanhasta sisämerestä. Tältä pysäkiltä matka jatkui malttamattomissa tunnelmissa, koska sille joka bongasi ensimmäisenä Ulurun, oli luvassa suklaapatukka.

Mount Connor, the fake Uluru 

Salt lake 

Lopulta se kivi pilkahteli horisontissa, ja olo oli uskomaton. Monet sanoo, että se on vain kivi, mutta siinä on jotain enemmän, jotain taianomaista. Täytyy kyllä myöntää, että se näytti ensin tarralta, joka oli lätkäisty horisonttiin, koska se on ainut korkea paikka lähistöllä.

Lähemmäs päästyämme pysähdyimme ottamaan pakollisia turistikuvia, ja jatkoimme matkaa kulttuurikeskukseen. Keskuksessa ei saanut kuvata, koska aboriginaalit uskovat, että kuvat vangitsevat palan sielua ja heidän kuoltua se pala on edelleen kuvan vankina. Näin ollen he eivät koskaan lepää rauhassa. Toki kunnioitimme heidän pyyntöään, koska olimmehan kylässä heidän kotonaan.

A happy tourist

Leirin pystytyksen jälkeen oli aika mennä ihailemaan auringon laskua, joka petti meidät liiallisen pilvisyyden vuoksi, mutta luonnonvoimillehan ei voi mitään.

Kata Tjuta

Illallisen jälkeen oli aika nukahtaa taas tähtitaivaan alle.

// The third day of the trip started at 5am, which was something I wouldn't do voluntarily do. After breakfast and packing the bus, it was time to head to Kings Canyon. 

Before 7am we started our 6km hike in the canyon. It was an amazing experience and the views were spectacular. We took tons of photographs and listened the interesting stories our tour guide told us.

After spending about 4 hours hiking, we were very thankful to our guide for the early wake up, as the temperature was getting high. Finally we where back at our bus and started our journey towards Uluru.

On the way we stopped at Mount Connor and our tour guide tried to sell it to us as Uluru. I thought it a second and then I was sure that it couldn't be, because it was too geometric. On the same stop we saw a huge salt lake, which is evidence of the old inland ocean.

When we were back in the bus, everyone was looking out of the window and hoped to catch a glimpse of Uluru. Our tour guide promised a chocolate bar for the first one who stops the rock. It wasn't me in the end. I can't even describe the feeling when Uluru finally peaked from the horizon, just something magical.

We stopped to take some photos on the rock and headed to the cultural centre, where we explored the history and traditions that surround Uluru. We weren't allowed to take photos in there, because the aboriginals believe that if a picture is taken of them, a glimpse of they soul is trapped in the image. When they die, the part of the soul is still in the picture and they won't ever rest in peace. Because of this I think it is everyones responsibility to appreciate everyones wishes as there will be a very good reason behind it.

The evening was full of cooking, setting up the camp and watching the sunset that little bit disappointed us, because there was a little too heavy cloud cover. 

After a long day it was time to go to sleep under the stars again. //

<3: Airi